29.8.2015

Suomiloma 2015 - osa 1

Keskiviikkoiltana 5.8 lähdin taas lentokentälle, josta lensin yöllä Frankfurtin kautta Suomeen. Ennen vihasin yölentoja yli kaiken, mutta nyt olen vihdoin oppinut torkkumaan lentokoneessa. Toki se yleensä auttaa asiaa että teen aina ennen lomaa neljä 12h työpäivää putkeen, jotta saan torstain vapaaksi, ja keskiviikkona olen jo yleensä aika väsynyt.

Kun laskeuduttiin Suomeen ja tultiin pilvien alapuolelle, oli mun ensimmäinen ajatus, että kylläpä näyttää Suomelta... Ja pari ensimmäistä lomapäivää meni siihen että käänsin usein päätäni kun kuulin Suomea! Ulkosuomalaisen ongelmia :-)

Suomessa oli tuttuun tapaan sisko lapsineen vastassa, ja perinteen mukaan käytiin Jumbon Chicosissa lounaalla. Ostin myös samalla reissulla uuden, ultrakevyen matkalaukun, edellinen oli nimittäin homehtunut mun kämpän toisen vesivahingon myötä...

Melkein eniten lomalta odotin hyvää ja tuoretta ruokaa ja vihanneksia. Enkä pettynyt. Niitä olen todellakin kaivannut. Näiden loma-postauksien kuvat onkin aika lailla ruokapainotteisia :-)

Perjantaina hain auton, ja kävin katsastamassa sen. Ei mennyt läpi. Jarrupalat ja -levyt piti vaihdattaa ja tehdä ruostekorjausta pohjassa. Koska auto on muuten toimiva, eikä siitä paljon saa jos sen myyn, ja tietty koska tarvitsen aina autoa lomilla, en voinut muuta tehdä kuin korjauttaa. Onneksi sain ajan jo tiistaille, koska auto meni ajokieltoon katsastuksen umpeuduttua heinäkuussa.

Lauantaina mulla kävi nykyään Ruotsissa asuva opiskelukaveri perheineen kylässä, ja illalla menin siskolle yötä.

Enpä ollut vuosikymmeniin pelannut Afrikan tähteä. Kiva peli!

Sunnuntai-aamuna, kukonlaulun aikaan, lähdettiin siskon ja äidin kanssa ajamaan Turkuun. Sieltä mentiin laivalla Ahvenanmaalle, jossa veli perheineen asuu nykyään. Ja pääsin tapaamaan 4kk vanhaa kummipoikaani ensimmäisen kerran.

Sää oli koko loman ajan mitä parhain. Toin kesän tullessani, ja vein mennessäni. Sorry.


Kummipoika...

...ja isoveli jonka synttäreitä myös vietettiin

Nam!

En tiennytkään että Ahvenanmaa on Suomen suurin omenantuottaja. Kun muilla oli auton takakontit täynnä viinejä ja oluita, oli meillä omenamehuja!

Loppuviikosta kyläilin taas parin kaverin luona.

Aitoa shampanjaa, grilliruokaa, sauna ja parasta seuraa, mikä ihana ilta Helin luona!

11.8.2015

Lomalla Suomessa

Ja kiirettä pitää! Mutta sää on ihanan kesäinen ja nautin täysillä. Autonkin sain onneksi katsastuksesta läpi pienten korjausten jälkeen. 


MUKAVAA KESÄN LOPPUA!

4.8.2015

Sukellus Jeddassa

Perjantaina oli aika kokeilla taas sukellusta. Edellisen kerran olin sukeltanut lokakuussa Filippiineillä. Keväällä kävin Jeddassa tarkoituksena sukeltaa, mutta kun vene reissu peruttiin liian kovan tuulen takia, en sukeltanut edes rannasta. 

Torstaina lensin Jeddaan, vielä matkalle kentälle oli vähän epäselvää että miten pääsen kentältä compoundille missä yövytään, tai rannalle missä kaverit tekisivät mahdollisen iltasukelluksen. 


Jeddassa sijaitsee maailman korkein suihkulähde, vuonna 1985 valmistunut King Fahadin suihkulähde on, eri lähteistä riippuen, joko 260m tai 312m korkea.

Asuisin siis viikonlopun tukikohdan Jeddan TDY (Temporary duty, tilapäinen työkomennus) villassa. Jeddassa ei ole varsinaista tukikohtaa, sotilaat asuvat länsimaalaisella compoundilla, ja siellä on kaksi villaa joita TDY-sotilaat voi käyttää. Myös vapaa-aikana, jos villat on vapaina. Eli minä, Kate, tämän poikaystävä S ja J tukikohdasta yövyttiin siellä ilmaiseksi :-)

Riadin kentällä sain Katelta tiedon että he tekevät iltasukelluksen, mutta samalla lennolla mun kansaa on libanonilainen Mo, joka aikoo vuokrata auton, ja pääsen hänen kyydillä rannalle. Muut vaihtoehdot olisi ollut että kaverit olis hakenut mut kentältä jos eivät sukella, tai olisin mennyt taksilla rannalle. 

Riadissahan meillä on omat kuskit, ja "valkoisia" eli yleisiä taksejakin on yllin kyllin. Riadissa käytän usein myös valkoisia takseja, koska tunnen kaupungin ja tiedän meneekö kuski esim väärään suuntaan. Jeddassa takseja ei ole yhtä helppo saada, enkä tunne kaupunkia, joten se vaihtoehto olisi ollut viimeinen. Parempi vaihtoehto oli että olin onneksi myös saanut yhden kuskin numeron yhdeltä ennen Jeddassa työskennelleeltä suomalaishoitajalta. 

Tapasin Mon jo Riadin kentällä ja auton vuokraus Jeddassa sujui suht nopsaa. Hinta 88 SAR (21€) päivässä, eli älyttömän halpaa, kun bensakin on lähes ilmaista...

Oltiin Obhurin rannalla noin klo 22.00 aikaan, mutta muut olivat Pizza Hutissa syömässä. Kate oli jo tosi väsynyt, kuten minäkin, mutta pojat halusivat sukeltaa. Me sitten torkuttiin Katen kanssa Bhadur resortin villan sohvalla (muut porukan sukeltajat olivat vuokranneet ison, n 8-10 nukkumapaikkaa sisältäneen villan hotellin alueelta) kun pojat lähtivät sukeltamaan klo 23.30 aikaan...

Sukelluksen jälkeen meillä oli vielä reilun puolen tunnin ajomatka compoundille, TDY-kämpän lisäksi sotilaat saavat myös auton käyttöön, ja nukkumaan päästiin kahden aikaan. 

Kello kuudelta oli herätys, 6.30 lähdettiin ajamaan takaisin Obhurin rannalle. Sotilaiden on aina ilmoitettava sijaintinsa SOCiin (security operations centre) kun ovat liikkellä. Jokaisella on oma call sign ("kutsumakoodi") tyylin 151B(ravo) tai 65M(ike). Pysähdyttiin matkalla hakemassa kahvit ja ajettiin Desert Sea Diversien sukelluskauppaan. 

Kate on divemaster, ja hänellä on omat kamat, pojat oli lainannut tukikohdasta. Mä vuokrasin BCDn (se liivi joka täytetään ilmalla) ja regulaattorin (se jonka kautta mm hengitetään). Kaupan vierestä mentiin rannalle jossa sukellus vene (hah!) odotti. 



Meitä taisi olla n 15 sukeltajaa ja snorklaajaa. Myös suomalainen Riitta, sairaanhoitaja joka asuu Jeddassa, ja sukeltaa lähes joka viikonloppu!

Kun lähdettiin rannasta meidän piti laittaa pelastusliivit päälle, ja meidän naisten piti pysyä veneen sisällä, koska meillähän ei ollut abayoja päällä. Rannikkovartioston tarkastuspisteen (jossa ainakin ilmoitettiin asiakkaiden määrä) jälkeen otettiin hiostavat liivit pois. Ilma oli n 40c, kostea ja merivesikin yli 30c.


Ensimmäinen sukelluspaikka oli parin tunnin matkan päässä. Se olisi mun ensimmäinen hylkysukellus, syvimmillään noin 30 metrissä sijaitseva Ann-Ann-laiva. Sukellus meni tosi hyvin ja hylky oli mielenkintoinen. 

Toinen sukellus, joka sijaitsi aika lähellä ensimmäistä paikkaa, olikin sitten asia erikseen. Heti parista metristä rupesi sattumaan korviin. Hitaasti, Katen tsempatessa vieressä, pääsin syvemmälle. Korvat vaivasi lähes koko sukelluksen ajan, välilä enemmän, välillä vähemmän. 

Jotta saisin ajatukset muualle antoi Kate mulle kameransa, jotta keskittyisin mielummin valokuvaamiseen. Hyvä veto, se autto vähän! Mutta oli mulla muitakin ongelmia. 

Ensimmäistä kertaa ikinä, mun maski täyttyi koko ajan vedellä. On se joskus muulloinkin täyttynyt silloin tällöin, mutta ei ole ollut ongelma. Maskin tyhjentäminen oli muuten mulle sukelluskurssin vaikeimpia ja ahdistavimpia juttuja, mutta näköjään sekin oli ihan rutiinia nyt. 

Sain myös ensimmäistä kertaa pienen krampin pohkeeseen, mikä onneksi laukesi helposti. Lisäksi, kun jotain sähläsin, irtosi regulaattori suusta. Onneksi löysin sen saman tien ja sain takaisin suuhun, en ehtinyt edes panikoida.




Loppujen lopuksi olin silti tyytyväinen sukellukseen. Kaikesta huolimatta en panikoinut, en jättänyt kesken ja jopa nautin. Todellakin aion jatkaa sukeltamista. Ja muuten, mulla on aina ollut ongelma kelluvuuden kanssa, näillä kahdella sukelluksella ei ollenkaan, painot oli kohdallaan!

Lisäksi mua vaivasi myös edellisenä päivänä mystisesti alkanut silmätulehdus...

Kolmas sukellus oli taas laivanhylky, mutta korvien takia jätin sukelluksen väliin. Kävin silti snorklaamassa, valtava, ja suht hyväkuntoinen, Chicken wreckiksi kutsutun rahtilaivan hylky näkyi hyvin. Ja riutta oli upea, siellä oli sadoittain upeita kaloja.

Noin kymmenisen delfiiniä uiskenteli meidän ympärillä vähän aikaan. Ensin ne hyppi täydellisessä muodostelmassa. Silloin mulla ei ollut puhelin kädessä, ja ihailin niitä vain!


Laivan saavuttua rantaan mentiin taas  Badhur-resortiin, tarkoituksena käydä villassa suihkussa ennen illallista. Sieltä oli sähköt poikki ja päätettiinkin lähteä sitten saman tien porukalla syömään. 

Syötiin Counter Burger nimisessä ravintolassa, jossa sai valmiiden purilasten ym lisäksi itse koota oman hampurilaisen. Ja nam, että oli hyvää! Onneksi Riadissakin on kuulemma sama lafka.


Unohdin ottaa kuvan ennen hampurilaisen leikkausta...

Syönnin jälkeen lähdettiin metsästämään mulle antibiootti tippoja silmään. Täällähän saa joitain suun kautta otettavia antibiootteja ilman reseptiä. Ensimmäisessä apteekissa sanovat että tarvitsen reseptin, mutta ostin jonkun allergiaan tarkoitetun silmätipan. 

Kate oli sitä mieltä että kyllä joku toinen apteekki myy. Mentiin sitten toiseen, mutta siellä myytiin vain meikkiä. Kolmannesta sain kuin sainkin sitten ostettua mitä halusinkin :-)

Matkalla compoundille pojat päättivät että haluavat oluet. Soittivat muutamalle tutulle sotilaalle (Jeddan sotilaat saavat hakea konsulaatista tietyn määrän alkoholia) ja yksi lupasi meille muutamat oluet. 

Oltiin ihan rättipoikki väsyneitä, juotiin oluet ja käytiin nukkumaan. Muilla olisi taas aikainen nousu vene sukellukselle. 

Mä nukuin todella pitkään. Olin ajatellut käydä altaalla, mutta paloin hieman perjantaina, ja myös tulehtuneen silmän takia, en viitsinyt käydä. Surffasin netissä ja kävin compoundin ravintolassa lounaalla.

Sukelluksella mukana olleen Riitan kuski tuli hakemaan mut kentälle klo 15.30 (näin ne kuljetusasiatkin vain järjestyi). 

Mun kone oli kaksi tuntia myöhässä, eikä netti tominut, joten siksi tästä nyt sitten tuli oikea maraton-kirjoitus!